Pekka Luhta: Bomarsundista pohjoiseen – kuvia demilitarisoidulta vyöhykkeeltä

02.05.2022 - 08.05.2022
Galleria Lennätin

Olen veneretkien tunnelmissa piirtänyt tussitöitä, joita on kertynyt satoja pöytälaatikkoon.  Nyt laitan niistä osan esille lyhytnäyttelyksi (näyttely on viikossa ohi) ja, kuten huomaatte, tiedotankin tästä varsin lyhyellä varoitusajalla. Sitä paitsi – näyttelyn sijainti – on lähes yhtä hankalasti tavoitettavissa kävijälle, kuin ne paikat, joiden äärellä olen kuvia piirrellyt.

Suuntaan usein retkeni Selkämeren etelälaidoille. Tämä alue – ahvenanmaalaisittain Norrhavet – on toistaiseksi säästynyt modernin ihmisen kaikkein tuhoisimmilta vaikutuksilta. Se on kulttuurimaisemaa, jonka statukseen kuuluu myös aseettoman alueen sopimuksilla määritelty tilanne. Kullakin seudulla on ilmapiirinsä – paikkojen henget. Erityisiä ovat paikat, jotka löytyvät liikenneyhteyksien ja reittien ulkopuolelta. Niihin etsiydytään omin päin. Vanha fiskari (kalastuksesssa käytetty avovene) voi olla hyvä väline siihen. 1970-luvulla kalastajat myivät niitä pois tai hylkäsivät rannoille. Yhtä näistä olen vuodesta toiseen pitänyt merikelpoisessa kunnossa. Ennen sitä käytettiin Merenkurkussa rysäkalastukseen. Sitten se siirtyi Irmalle (Optimisti). Kesäkuussa 2003 tulimme sillä Vaasasta etelään käyttäen vuoroin keskimoottoria tai myötätuulipurjetta. Tätä yhdistelmää soveltaen sillä liikutaan edelleen.

Maisemallakin on välitön kosketuksensa ja kaukovaikutuksensa. Ympäröivä tila seuraa mukana siinä liikkunutta. Ajan viive on osa tapahtumaa. Piirrosjälki ei jäljennä kohdettaan. Mimesis tapahtuu toisin. Se on unelma, muistuma, tyhjyys jonka hyväksyn. Ei-välittömästi-toimiva tila, jota en halua sanoa tuottavaksi. Olen sivustakatsoja kuvissani kuville. Niistä ei löydy ihmistä. 

2. – 8.5.2022
avoinna klo 12-18

Yhteysveneen aikataulut

 

North of Bomarsund – Pictures from a Demilitarized Zone

In the mood of my boat trips, I have made drawings with a felt-tip pen that have been accumulating in my desk drawers by the hundreds.

Now I am putting some of them on display for a short exhibition (which will be over in a week) and, as you can see, I am informing people about it at a very short notice. And besides, the location of the exhibition is almost as difficult for the visitor to reach as the places by which I been have drawing the pictures.

My excursions are often headed to the southern verges of the Bothnian Sea. This area – called Norrhavet in Åland – has so far been spared the most devastating effects of modern man. It is cultural landscape, whose status as an area is also defined by a treaty of demilitarization. Each region has its own atmosphere – the spirits of the places. Those places that are found outside of transport links and routes are the special ones. You have to look for them on your own. An old fiskari (an open boat used for fishing) can be a good means to that end. In the 1970s fishermen used to sell them off or abandon them on shores. I have maintained one of such boats in seaworthy condition year after year. Formerly, it was employed in Kvarken for fyke net fishing. Then it passed on to Irma (Optimist). In June 2003, we travelled with it from Vaasa to the south using in turns an inboard motor and a downwind sail. Applying this combination, it continues to move to this day.

The landscape too has its immediate touch and far-reaching effect. The surrounding space follows along one who has travelled in it. The delay of time is a part of the event. The drawing marks do not reproduce their object. Mimesis happens differently. It is a dream, a memory, an emptiness that I accept. A non-immediately-functioning state, which I do not want to call productive. In my pictures, I am a bystander for the pictures. There are no people to be found in them.

May 2–8, 2022
open Mon-Sun 12-18
Ferry schedule

Harakan taiteilijatalo